Anna-Lena Laurén
| Anna-Lena Laurén | |
|---|---|
 Anna-Lena Laurén Göteborgin kirjamessuilla vuonna 2013. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. huhtikuuta 1976 Parainen, Suomi |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | toimittaja, kirjailija |
| Toimittaja | |
| Maa | Suomi, Venäjä |
| Media | lehdistö |
| Erikoistuminen | politiikantoimittaja |
| Tutkinnot | Åbo Akademi |
| Lehti |
|
| Palkinnot | |
|
|
Anna-Lena Laurén (s. 4. huhtikuuta 1976 Parainen[1]) on suomenruotsalainen toimittaja ja kirjailija. Hän oli Hufvudstadsbladetin ja Dagens Nyheterin Venäjän-kirjeenvaihtaja[2] elokuuhun 2023. Hänen akkreditointiaan ei Venäjällä uusittu.[3]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laurén työskenteli vuoteen 2006 saakka Hufvudstadsbladetin politiikan toimittajana ja Svenska Dagbladetin Helsingin-kirjeenvaihtajana. Sen jälkeen hän toimi Yleisradion ruotsinkielisen uutistoiminnan kirjeenvaihtajana Moskovassa vuosina 2006–2010.[2] Keväällä 2010 Laurén palasi Suomeen ja Hufvudstadsbladetin palvelukseen mutta siirtyi vuonna 2011 Moskovaan Hufvudstadsbladetin kirjeenvaihtajaksi.[4] Vuosina 2016–2023 hän oli myös Dagens Nyheterin kirjeenvaihtaja.[3] Hän asui Pietarissa tyttärensä kanssa.[1]
Laurén on opiskellut valtiotieteitä, kirjallisuutta ja venäjää Åbo Akademissa.[2]
Elokuussa 2023 ilmoitettiin, että Laurénin akkreditointia Venäjällä ei uusittaisi, minkä vuoksi hän ei voinut kesälomansa jälkeen palata asemapaikkaansa Moskovaan. Laurén itse arveli Helsingin Sanomien haastattelussa syyksi sen, että hän oli aiemmin keväällä kirjoittanut kriittisen artikkelin Venäjän ulkoministeristä Sergei Lavrovista. Laurén sanoi jatkavansa Venäjästä kirjoittamistaan Suomesta käsin ja aikovansa tehdä vastaisuudessa entistä enemmän juttukeikkoja Ukrainaan.[5]
Suomennettuja teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hulluja nuo venäläiset. Suomentanut Laura Beck. Teos 2009.
- Vuorilla ei ole herroja. Suomentanut Laura Jänisniemi. Teos 2009.
- Sitten saavuin Moskovaan. Suomentanut Elina Uotila. Teos 2010.
- Kuinka kallis vapaus. Teos 2013.
- Ukraina – rajamaa (Peter Lodeniuksen kanssa). Teos 2015.
- Samettidiktatuuri: Vastarintaa ja myötäilijöitä nyky-Venäjällä. Teos & Förlaget 2021.
Palkintoja ja huomionosoituksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomenruotsalaisen journalismin Topelius-palkinto 2003[2]
- Svenska litteratursällskapet i Finland, Hedvig Lovisa Falckens testamentsfond 2009
- Vuoden matkakirja 2009 teoksesta Vuorilla ei ole herroja[2]
- Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto 2010[2]
- Vuoden Kellokas 2012[6]
- Suomen Kuvalehden journalistipalkinto 2013[7]
- Ruotsalaisen Publicistklubbenin Guldpennan-palkinto 2015[8]
- Vuoden journalisti 2021[9]
- Årets stilist 2021[10]
- Jan Olof Olssonin muistopalkinto 2022[11]
- Tom Alandhin kertojapalkinto 2022[12]
- J. A. Selanderin palkinto 2023[13]
- Pennskaft-palkinto 2023[14]
- Anders Chydenius -mitali 2023[15]
- Per Wendelin palkinto 2023[16]
- kunniatohtorin arvo Södertörnin korkeakoulusta 2024[17]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Sirén, Bille: I Pargas får Anna-Lena Laurén balsam för själen. Hufvudstadsbladet, 23.6.2022, s. 18–20. Artikkelin maksullinen verkkoversio.. Viitattu 24.6.2022.
- ↑ a b c d e f Anna-Lena Laurén Teos. Arkistoitu 18.1.2021. Viitattu 24.11.2023.
- ↑ a b Freyborg, Hanna: Suomalaislehti HBL:n kirjeenvaihtaja joutui lähtemään Venäjältä, akkreditointia ei uusittu. Helsingin Sanomat 15.8.2023. Viitattu 15.8.2023.
- ↑ Laurén återvänder till Hbl 5.5.2009. Svenska Yle. Viitattu 28.11.2013. (ruotsiksi)
- ↑ Rautaheimo, Kaisa: Venäjältä poispotkittu toimittaja Anna-Lena Laurén suhtautuu Venäjään kuin alkoholistiin 15.8.2023. Helsingin Sanomat.
- ↑ Anna-Lena Laurén on vuoden 2012 Kellokas 21.2.2013. Kansan Uutiset. Viitattu 4.6.2019.
- ↑ Anna-Lena Laurénille SK:n journalistipalkinto Yle Uutiset. 27.11.2013. Viitattu 30.10.2014.
- ↑ Kraemer, Maria von: Anna-Lena Laurén får Publicistklubbens Guldpenna 3.12.2015. Svenska Yle. Arkistoitu 29.11.2020. Viitattu 21.11.2020.
- ↑ Bjon, Sylvia: HBL-journalisten Anna-Lena Laurén är Årets journalist. Hufvudstadsbladet, 11.3.2021, s. 25. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.4.2021.
- ↑ HBL:s korrespondent Anna-Lena Laurén är årets stilist i Sverige. Hufvudstadsbladet, 26.5.2021, s. 29. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.5.2021.
- ↑ Anna-Lena Laurén får svenskt pris. Hufvudstadsbladet 7.3.2022.
- ↑ Lindström, Annica: HBL:s Anna-Lena Laurén får svenskt berättarpris. Hufvudstadsbladet, 22.4.2022, s. 5. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Korkman, Anna: Anna-Lena Laurén tilldelas det svenska Selanderpriset. Hufvudstadsbladet, 4.1.2023. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Anna-Lena Laurén är årets Pennskaft. Hufvudstadsbladet, 24.11.2023, s. 12. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Heikkilä, Pia: Chydeniuspriset till Anna-Lena Laurén. Hufvudstadsbladet, 2.12.2023, s. 31. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Dyresjö, Christian: Anna-Lena Laurén får årets Per Wendel-pris. Dagen Nyheter 15.12.2023.
- ↑ Sirén, Bille: Anna-Lena Laurén blir hedersdoktor vid universitet i Sverige. Hufvudstadsbladet, 20.10.2023, s. 26. Artikkelin verkkoversio.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Anna-Lena Laurén Schildts & Söderströms Litteratur. Viitattu 4.6.2019 (ruotsiksi).
- Toivonen, Seppo: Anna-Lena Laurén kirjoitti teoksen Kaukasiasta ja sen kansoista Kirjastokaista. 23.10.2009. Viitattu 4.6.2019. Video.
- Anna-Lena Laurén älskar och uthärdar livet i Moskva (Laurénin blogi Hufvudstadsbladetin sivuilla.) Moskvabloggen. Viitattu 4.6.2019. (ruotsiksi)
- Laurén, Anna-Lena hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| ||||||||||||||||||
